Intoputki

Heräätkö sinäkin joskus sängystä siihen tunteeseen, että tuuli vinkuu ikkunoissa ja aamuaurinko yrittää turhaan saada sinut piristymään? Että peilistä katsoo ihminen, joka tuntee itsensä raskaaksi, vihaiseksi – jopa vanhaksi? Usko pois, minä tiedän tuon tunteen. Vielä muutama vuosi sitten makasin sängyssä ja tuskailin sitä, ettei huvita tehdä mitään. Murehdin mennyttä nuoruutta, niitä mökillä vietettyjä kesiä ja kaadettuja puumajoja. Mutta tiedättekö mitä? Se oli pysähtyneisyyden tila. Se oli hetki, jolloin en ollut vielä kanavoinut sisäistä voimaani oikein! Kun nykyään kohtaan noita aamuja, teen tarkan 5 askeleen aamurutiinin, joka muuttaa jokaisen päivän mahdollisuudeksi. Se antaa virtaa kohdata ne suuret kysymykset: mihin elämä on menossa? Haluanko perheen ja uran, vai onko se vain muiden illuusio, johon olen sokeasti tarttunut? Haluaisinko oikeasti vain luoda ja tehdä taidetta? Kaikki lähtee siitä, miten haaveilet. Ihmiset haaveilevat usein aivan väärin! Haaveillaan lot...

Hei ystävät! 💪 Oletteko koskaan olleet tilanteessa, jossa joudutte tekemään kovan päätöksen puhtaasti oman henkilökohtaisen kasvunne takia? Välillä meidän on vain pakko pysähtyä ja kysyä itseltämme: ruokkiiko tämä ihmissuhde minua, vai viekö se minulta energiaa? Vieko se minua kohti huippua, vai pitääkö se minua laaksossa? Tein kerran ratkaisun, joka muutti kaiken. Perusteellisen pohdinnan jälkeen jouduin ilmoittamaan eräälle ihmiselle – kutsutaan häntä tässä vaikka menneisyyteni toksiseksi ihmissuhteeksi (joku voisi puhua jostain tietystä kaupungista, mutta mennään eteenpäin) – että edellytyksiä meidän yhteistyömme jatkamiselle ei yksinkertaisesti enää ollut. Se oli rankkaa, mutta pakollista! Ongelma ei tietenkään suoraan liittynyt hänen henkilöönsä, vaan kyse oli siitä, että pragmaattisuus ja periaatteellisuus haastoivat toisensa. Minun oli pakko ymmärtää, että ystävyydessä – ja elämässä ylipäätään – on viime kädessä kyse arvoista . Kun arvopohjat ovat liian erilaiset,...

Herätä sisäinen potentiaalisi: 5 aamurutiinia, jotka muuttavat elämäsi! 🚀 Aamut ovat päivän tärkein hetki! Kun avaan silmäni ja näen auringonsäteiden tanssivan huoneessa, tiedän heti, että tästä tulee huikea päivä. Tämä on se hetki, jolloin valitsemme asenteemme. Tai ainakin niin minun pitäisi ajatella. Oikeasti joskus vain makaan sängyssä, kuuntelen tuulen vinkumista ikkunoissa eikä huvittaisi tehdä yhtään mitään. Aamusäteet yrittävät piristää, mutta ei onnistu, ei sitten millään. Katson peiliin ja näen ihmisen, joka tuntuu raskaalta, väsyneeltä ja jollain syvällä tasolla vihaiselta. Alan tulla vanhaksi. Kaipaan niitä nuoruuden kesiä mökillä, kun saattoi valvoa öitä ja syödä mitä vain miettimättä seurauksia. Nyt se mökin puumajakin on purettu. Puutkin kaadettu. Koko se elämä tuntuu kadonneen jonnekin kauas, ja herään miettimään: onko tämä ura ja perinteinen menestys vain jokin yhteiskunnan illuusio, johon olemme kaikki haksahtaneet? Pitäisikö minun vain tehdä taidetta ja paeta? ...

🔥 UUSI VIIKKO. UUSI SINÄ. Aloitetaan. Haluan kertoa sinulle jotain rehellisesti. Ei se aina tunnu helpolta. On niitä aamuja. Tiedät ne. Makaat siinä ja aurinko koettaa jotain, mutta se ei onnistu. Tuulen tuiverruksen ääni kuuluu ikkunoista. Joku osa sinusta sanoo: ei tänään. En jaksa. Olen väsynyt. Olen liian vanha tähän. Mitä merkitystä. Minä olen kuullut sen äänen. Pitkään. Kuulin sen joka aamu noin neljä vuotta putkeen. Se oli niin tuttu ettei sitä enää kuullut — se oli vain se aamu, se tapa, se oletusarvo. Ja sitten jokin muuttui. Ei dramaattisesti. Ei yhdessä yössä. Ei minkään kurssin tai kirjan tai ihmisen takia. Vain: päätin kokeilla toisin. Tässä viisi asiaa jotka muuttivat aamuni — ja sitä kautta kaiken muun: Puhelin pöytälaatikkoon. Ei heti. Ei ensimmäiseksi. Se voi odottaa. Sinä et voi. Yksi lasi vettä ennen mitään muuta. Keho herää. Antaa sille se ensimmäinen asia. Viisi minuuttia ikkunan ääressä. Ei puhelinta, ei podcastia. Vain ulos. Mitä näkyy....

🔥 Hei! Olen Jalmari. Tämä blogi on minun rehellinen tilini elämästä — huipuista ja laaksoista. Joskus postaukset ovat valmennusta. Joskus ne ovat jotain muuta. Tämä on jotain muuta. Seitsemän vuotta. Eikä se edes tule mieleen muuten kuin vähän vahingossa. Feedissä alkoi pyörimään kuvia tämän viikon aikana. Bologna. Joku arabikaupunki. Hymyilevänä fontaanin vieressä, hymyilevänä torilla, hymyilevänä lentoasemalla. Se sama hymy jota en enää osaa lukea. Kuvateksti sanoo solo travel . Yksin matkustava nainen. Vapaa sielu. En tiedä miksi se ärsyttää. Ei minulla ole oikeutta ärsyyntyä. Emme ole puhuneet ehkä seitsemään vuoteen. Hän elää elämäänsä ja minä omaani. Niin pitää olla. Mutta. Minä tiesin hänet. Tiesin miten hän toimii, miten hän päätyy tilanteisiin joihin päätyy. Ei pahasta. Ei laskelmoiden. Hän on liian kiltti siihen, liian tietymätön omasta vaikutuksestaan. Miehet maksavat ja hän ottaa vastaan koska ei tajua että se on valuutta. Luulee että se on vain mukavuutt...