Miksi irti päästäminen on kovin rakkausteko itseä kohtaan

Jalmari seisoo yksin laiturilla auringonnousussa

Miksi irti päästäminen on kovin rakkausteko itseä kohtaan

Olen kysynyt itseltäni tuhansia kertoja: miksi on niin vaikea päästää irti ihmisestä, joka ei koskaan oikeasti ollut sinun?

Vastaus on kipeä mutta vapauttava: koska olet sijoittanut itseesi — aikaasi, energiaasi, unelmiasi — toiseen ihmiseen enemmän kuin itseesi. Ja kun se ihminen katoaa, et menetä vain häntä. Menetät kaiken sen, mitä hänen ympärilleen rakensit.

Jokainen meistä tuntee sen oudon hiljaisuuden, kun ihminen, jota on nähnyt joka päivä, yhtäkkiä vain lakkaa olemasta osa arkea. Et ehkä tajua sitä ensin. Ajattelet: "Hyvä näin, olihan tämä jo pitkään ollut yksipuolista." Olet varma, että olet yli siitä. Että tämä on helpotus.

Mutta sitten huomaat selaavasi puhelinta ja etsiväsi jotain — mitä tahansa — mikä täyttäisi sen aukon. Ja alat miettiä, miten joku saattoi olla elämässäsi niin täysillä läsnä ja sitten vain... poissa.

Ymmärrät, että annoit. Pidit huolta. Maksoit laskut. Ajoit tuntikausia. Olit aina se, joka järjesti. Ja teit sen hymyillen, koska rakkaus — tai se, mitä luulit rakkaudeksi — ei kysynyt hintalappua.

Mutta sitten yhtenä päivänä katsot taaksepäin ja näet: hän oli jo matkalla jonnekin muualle. Kuvissa Berliinistä, Venetsiasta — uusien ihmisten kanssa. Ja vaikka väität ettet kaipaa, jokin vanha tuttu kipu kurkistaa pinnan alle.

Miten tästä eteenpäin?

Ensimmäinen askel on myöntää, ettei se ollut pelkästään kaunista. Oli myös yksipuolisuutta. Oli odotuksia, joita toinen ei koskaan allekirjoittanut. Oli hetkiä, jolloin olit enemmän kuljettaja, maksaja ja järjestelijä kuin kumppani.

Toinen askel: älä täytä tyhjää tilaa heti uudella ihmisellä. Se on ansa, johon astun itsekin kerta toisensa jälkeen. Tapaa ihmisiä — kyllä, tapa — mutta älä etsi paikkaajaa. Paikkaaja katoaa taas, ja olet samassa pisteessä.

Kolmas askel: katso, mitä tapahtuu, kun et ole se, joka tekee kaiken. Huomaatko, kuka jää? Kuka on edelleen siinä, vaikka et maksa, aja tai järjestä?

Minulla oli ystävä — taiteilija, upea ihminen. Vietimme iltoja viinin äärellä, puhuimme tuntikausia. Ja eräänä iltana hän avasi sydämensä. Mutta sitten hän katosi. Se sattuu. Koska hän oli oikeasti hyvä ihminen. Mutta sekin oli opetus: joskus ihmiset tulevat, herättävät sinut, ja lähtevät. Se ei tarkoita, että olisit epäonnistunut. Se tarkoittaa, että olit hereillä sen ajan, minkä olit.

Tänään haluan sanoa sinulle tämän: irti päästäminen ei ole häviö. Se on valinta. Valinta olla enää se, joka pitää kiinni sillä aikaa kun toinen on jo mennyt. Valinta ottaa se energia, jonka vuodatit toiseen, ja kääntää se itseen.

Olen oppinut, että suurin rakkaus mihin pystyn, on rakastaa itseäni niin paljon, etten enää suostu olemaan toisen ihmisen matkalaukku hänen matkoillaan jonnekin muualle.

Jalmari on hyvinvointivalmentaja, puhuja ja vuorikiipeilijä, joka auttaa ihmisiä löytämään omat rajansa ja voimansa. Tilaa Jalmari puhujakeikalle tai ota yhteys life coaching -palveluista — intoputki@gmail.com

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sano KYLLÄ kasvulle ja EI toksisuudelle! 🏔️✨

Kuva
Sano KYLLÄ kasvulle ja EI toksisuudelle! 🏔️✨ Moi kaikki valon lapset! Täällä Jalmari, teidän oma elämänvalmentaja ja huiputtaja! 🌟 Tänään puhun teille jostain, mikä on jokaisen meidän polullamme: rajojen asettamisesta. Monet teistä tietävät, että olen aina ollut avoin ja antelias. Rakastan auttaa muita löytämään oman voimansa! Mutta kuten jokainen kiipeilijä tietää, jos et varmista köyttäsi, putoat. Minulla oli aikoinaan elämässäni ihminen – kutsutaan häntä vain "Opettajaksi" – jonka kanssa jakoin tilani ja energiani. Tarjosin hänelle turvapaikan ja tukea silloin, kun hänen oma maailmansa oli kaaoksessa. Luulin, että anteliaisuudeni auttaisi häntä nousemaan. Mutta tiedättevättä, joskus anteliaisuus muuttuu sokeudeksi. Kävin kuskina, rahoittajana ja sielunhoitajana samanaikaisesti. Vaatimukset kasvoivat, ja jokainen pieni pyyntö oli kuin uusi kivi reppuuni. Eräänä iltana tapahtui jotain absurdia. Pieni, viaton ele – halusin vain kuvainnollisesti "ottaa sydämen...
Lue lisää

Kuka seisoo vierelläsi kun pitkospuut loppuvat?

Kuva
HUOMENTA TIIMI. Tänään puhutaan yhdestä tärkeimmistä kasvun mittareista: kenen kanssa lähdet matkalle, kun kartta on epäselvä ja kahvi on kallista. Moni kysyy minulta, miten tunnistaa oikea ihminen rinnalle. Vastaan aina energisesti, että oikea ihminen näkyy siinä vaiheessa kun mukavuusalue loppuu. Kun lento on aikainen, jalat väsyvät, kaupunki on vieras ja keskustelu ei kanna itsestään, silloin alkaa näkyä mikä on yhteyttä ja mikä on vain kaunis ajatus siitä. Minulla oli kerran sellainen reissu, joka opetti tämän lopullisesti. Kaunis ihminen, hienot puitteet, jopa vähän turhaa loistoa ympärillä. Ajattelin, että ehkä oikea tunnelma synnyttää oikean yhteyden. Että jos vie toisen tarpeeksi kauniiseen paikkaan, kahden ihmisen välinen hiljaisuus muuttuisi merkitykselliseksi eikä vaivaantuneeksi. Ei muuttunut. Ja se on hyvä uutinen. Siinä kohtaa kasvu alkaa. Ei silloin kun kaikki tuntuu kevyeltä, vaan silloin kun joutuu myöntämään, että pelkkä toive ei kanna ketään Pariisiin eikä taka...
Lue lisää

Rajat ovat lahjoja: Kuinka löytää oma rauha kaaoksen keskellä

Kuva
Hei kaikki valon ja kasvun etsijät! Tänään haluan jakaa kanssanne yhden elämäni suurimmista oppitunneista. Me kaikki kohtaamme matkallamme ihmisiä, joiden energioiden kanssa on haastavaa synkata. Mutta muistakaa: jokainen haaste on lahja! 🎁 Muistelen aikaa, jolloin avasin kotini ja sydämeni henkilölle, joka oli keskellä voimakasta elämänmuutosta. Halusin antaa tilaa ja tukea, mutta huomasin pian, että antaminen ilman rajoja ei ole rakkautta, vaan itsensä hylkäämistä. Sattuikin kerran, että yritin vain jakaa pienen, lähes surrealistisen ajatuksen – lukin jostain kulttuureista, joissa sydän säilytetään muistona. Tein pienen, leikkisän eleen, kurotin kättäni kohti... ja vastauksena oli huuto. Huuto, joka ei kuulunut tähän hetkeen, vaan vuosia kestäneeseen sisäiseen ristiriitaan. Sillä hetkellä tajusin, että vaikka tarjoaisin ilmaisen katon pään päälle ja muuttoauton matkaan, en voi korjata toisen ihmisen rikkinäistä maailmaa. Huuto täytti huoneen, ja minä tajusin, että pohja oli saav...
Lue lisää